Pimeys
syvä pimeys
kipu poissa
ei enää
loppu
Valo himmeä
kajastaa
liplatus laineiden
ei koske
ei enää
polvea kolota
Auringonlasku
kaunis
tuulenvire lempeä
kesämaassa
isän vastaanottaa
lämpimästi halaa
Nokassa niemen
pieni mökki on
vihreä
sauna lämpimänä
isää odottaa
olut kylmää on
Rantaan astuu
koske ei
osaan lukea
kirjoittaa
hiljaa kuiskaa
taas puhuen
Lauteille saunan
onnellisena asettuu
löylyä heittää
ulos katsoo
hymyilee
kaunista
niin kaunista
Kesämaassa
maassa kauniissa
isä perillä on
nukkumaan käy
onnellinen on
enää koske ei
ei koskaan