Kesämaa isän

Pimeys
syvä pimeys
kipu poissa
ei enää
loppu

Valo himmeä
kajastaa
liplatus laineiden
ei koske
ei enää
polvea kolota

Auringonlasku
kaunis
tuulenvire lempeä
kesämaassa
isän vastaanottaa
lämpimästi halaa

Nokassa niemen
pieni mökki on
vihreä
sauna lämpimänä
isää odottaa
olut kylmää on

Rantaan astuu
koske ei
osaan lukea
kirjoittaa
hiljaa kuiskaa
taas puhuen

Lauteille saunan
onnellisena asettuu
löylyä heittää
ulos katsoo
hymyilee
kaunista
niin kaunista

Kesämaassa
maassa kauniissa
isä perillä on
nukkumaan käy
onnellinen on
enää koske ei
ei koskaan