Ennakoinnin peruspilarit – Lapsen kohtaaminen

Ennakoinnin peruspilarit – Nuoren Sankarin kohtaaminen vol. 1

Vanhempien taakka nuoren mukana

Jokaisessa aamussa, aamun jokaisessa hetkessä Elämän Nuoret Sankarit kokevat maailmaa eri tavalla kuin me viisaat aikuiset. Meillä ei ole samaa nuorten kokemusmaailmaa, heidän kokemiaan riemuja ja heidän todellisuuttaan kohdanneita vaikeita asioita. Heidän nuori elämänsä voi olla täynnä erilaisia pettymyksiä – kipua, surua ja murhetta. He mahdollisesti tulevat omille ”työpaikoilleen” oma sisäinen paskaämpäri enempi tai vähemmän täynnä. Siellä ämpärissä voi olla mukana tuskaa vanhempien pahoinvoinnista, joka heijastuu suoraan nuoren elämään ja aamuun. Ja paskaämpäri voi vuosien saatossa täyttyä aika lailla täyteen murhetta ja surua. Eikä nuorilla välttämättä ole taitoa käsitellä vaikeita asioita ja murheita – ja sitä kautta tuska näkyy monella eri tavalla heidän käytöksessään.

Kun nämä lapset / nuoret astuvat omille ”työpaikolleen” hieman murheissaan ja sielu surua täynnä, niin koulun arki lyö kovaa saman tien kasvoille.

Onko kotitehtävät tehty? Onko kirjat mukana? Äläkä torku siellä…

Lapsi ei jaksa tehdä töitä. Hän on saapunut ”työpaikalleen” vanhempiensa murhelasti hartioillaan, omat syntymässä saadut haasteet mukana – sielussa ja mielessä on paha olla. 

Kuule nuorta.

Wilma laulaa päivän päätteeksi punaisena kaikesta vaikeudesta, jota koulussa oli kohdattu. Mutta senkin olen itse kuullut, kun vuosien saatossa juttelin erään isän kanssa hänen tuumatessa näin – “Tiedätkö Timo, minä aloin käyttää mielialalääkkeitä Wilman takia.” Se herätti ajattelemaan.

Aikuisilla on aina konsteja, joilla tyhjentää omaa sisäistä paskaämpäriään. He saavat tarvittaessa sairaslomaa töistään ja heille järjestetään terapiaa tai työnohjausta. Mutta lasten ja nuorten taidot käsitellä itseään isompia murheita ovat hyvin rajalliset. Heille ei rikkinäiset vanhemmat osaa sitä opettaa, koulussa monesti ei ole aikaa ja hoitopuolella säästetään. Nuoret ja lapset vanhempineen heidän joskus niin haastavassa arjessa saa sielut täyttymään pahasta olosta. Eilen illalla juttelin erään tulevan terapeutin kanssa ja hän oli vähän sitä mieltä, että kunnalliselle puolelle hän ei menisi töihin, koska siellä on aikamoinen kaaos tällä hetkellä. Lapsille ja nuorille ei pystytä tarjoamaan heidän tarvitsemaansa apua. Nuoret Sankarit jäävät aika lailla oman onnensa nojaan murheittensa kanssa, kun sisäinen Sankari huutaa MINULLA ON PAHA OLLA, EN JAKSA, EN PYSTY, VOITKO AUTTAA….

Mitäs pitäisi tehdä? miten toimia? – miettii viisas aikuinen. Aikuinen tarvitsee toista ihmistä, kun on paha olla, ihmistä, joka jaksaa kuunnella. Lapsi ei siinä mielessä ole yhtään kummempi. Hänkin tarvitsee aikuista, joka on hädän hetkellä vieressä ja kuuntelee lapsen murheita ja yrittää parhaansa mukaan auttaa.

Omissa koulutuksissa haluan aina herätellä aikuisia kohtaamaan nämä Elämän Sankarit oikealla tavalla. Sieltä voi saapua kouluun lapsia / nuoria, joilla on oikeasti niin paha olla, että ihan fyysisesti tekee kipeää. Heillä ei ole välttämättä sitä turvallista aikuista kotona, sitä turvallista kotia missä kasvaa tasapainoiseksi nuoreksi aikuiseksi. Näiden sielu voi huutaa ihan kovaakin, kuuntele minua, ole minun kanssani tässä ja nyt, minun vieressäni. Kuuntele minua, minulla on paha olla.

Viisas aikuinen osaa siihen viereen jäädä, tarjota olkapäätä, olla läsnä ja kuunnella.

Ja sisäisen paskaämpärin sonta alkaa pikkuhiljaa valua pois Elämän Sankarin sielusta. Tilalle saadaan turvallisuus, elämänhalu ja onnellinen hymy lapsen kasvoille.

 

 

Hieman provosoiva kirjoitus joillekin, mutta tämä ei ollut edes mitenkään kärjistettyä kirjoittelua. Tämä on aika paljon sitä arkea, mitä nuoret sankarit, opettajat, ohjaajat ja vanhemmat saavat kokea byrokratian rattaiden myllätessä ja apua on vaikea saada oikeaan osoitteeseen.

Ole läsnä, kuuntele, ole turvallinen aikuinen lapselle, joka apua huutaa.

Työniloa,

Timo Latsa

Uusimmat blogikirjoitukset

Ennakoinnin peruspilarit – Oma hyvinvointi

Lepo, liikunta ja ravitsemus työn tukena.

Omassa työarjessa joutuu joka päivä miettimään ennakointia monesta näkökulmasta. Elämän nuoret sankarit tulevat kouluun erilaisilla mielialoilla ja aamun kouluun lähtö ei välttämättä ole onnistunut kunnolla tai sankareiden unet vain on jäänyt vähiin. Monenmoista ääntä ja kiukuttelua kuuluu normaaliin arkiaamuun. Samalla hetkellä tutkailee itseään ja työkavereita, että miten on yö tullut nukuttua, ollaanko valmiina päivän haasteisiin.

Itse tekee paljonkin töitä sen eteen, että ensimmäisen ennakoinnin peruspilarin saa kuntoon. Huolehdin omasta ravinnosta, nukkumisesta ja liikunnasta. Joku väärälaukka voisi tässä kohdin kysäistä, että ihanko ravinnostakin huolehdin. No, se rasti on minulle ollut vaikea rasti vuosia, mutta ravinto-opiskeluista saa toivottavasti hieman apuja tähän haasteeseen.

Sekä AVEKKIssa että työnohjauksissa puhutaan paljonkin siitä, että oma hyvinvointi haastavissa töissä nuorten sankareiden parissa pitää olla kunnossa. Mikäli hoidat ennakoinnin rastin huonosti, voi väsynyt ja turhautunut aikuinen lyödä kirveen kiveen heti ensimmäisessä hetkessä nuoren kanssa. Ensimmäinen kohtaaminen ei onnistu ja sitä kautta aamu lähtee ihan väärille urille, josta voi päivän aikana seurata paljonkin ongelmia.

Kerro, kerro kuvastin..

Itse joutuu useinkin kurkistamaan peiliin, kun huomaa, että hommat ei oikein toimi luokassa. Lähes poikkeuksetta huomaa, että omassa valmistautumisessa, tai jopa asenteessa työtä kohtaan, on puutteita.  Helposti ongelmista alkaa syyttämään lapsia. Mutta kun lasten haasteet ovat joka aamu tiedossa, ne eivät tule koskaan yllätyksenä. Se peili, se on raaka ja usein niin oikeudenmukainen, mutta siihen on toisinaan aika raskasta katsoa. Omassa toiminnassa on useinkin kohtia, jotka voisi tehdä paremmin, kuitenkin niin, että on armollinen itselleen.

Mutta kun sen askeleen uskaltaa ottaa ja kurkistaa siihen peiliin, niin se voi olla askel parempaan suuntaan. Itse kamppailin ennen joulua unen kanssa ja aamut olivat todella haastavia. Olin itse kiukkuinen joka aamu ja päivän askelmerkit olivat väärät jo siitä hetkestä, kun itse astuin tyhjään luokkaan. Pohdin asiaa paljon, tein joitakin muutoksia päivän rakenteeseen ja sain struktuurin iltatoimiin. Nyt kun on rutiininomaiset nukkumaanmenoajat, niin kroppa herättää aamuun virkeän ja työhön valmiin ”nuoren” miehen.

Tämä ennakoinnin ensimmäinen askel, oman toiminnan tarkastelu, sai aikaan rauhoittumista luokassa. On paljon valmiimpi kohtaamaan päivän haasteet, kun uni on kohdallaan ja sitä kautta oma vireystaso. Siihen kun liittää riittävän liikunnan myös ulkona, se antaa paljon eväitä hyvään päivään. Kun päivän rytmin jaksaa pitää myös vapaapäivinä, niin maanantainkaan kohtaaminen ei ole niin raskasta. Lauantai-iltanakin pitäisi vaan jaksaa mennä ajallaan nukkumaan ja pitkän vaativan päivän jälkeen lähteä hetkeksi reippailemaan.

Mikäli liikunta ja lepo ovat päivittäin arjessa mukana, aamun haastavat hetket on paljon helpompi kohdata ja työ lähtee heti aamusta oikeille raiteille.

Työniloa,

Timo Latsa

Uusimmat blogikirjoitukset